Ylioppilasteatterin Oppimisen ylistys oli minusta ilahduttava kokemus. Sinne vielä juuri ja juuri ehtii!
Oppimisen ylistys palautti mieleen, että hyvä teatteriesitys voi olla muutakin kuin hyvän näytelmätekstin onnistunutta ääneenlukua. Tuota näytetään kaikkialla sanottavan "fyysiseksi teatteriksi". Niin minäkin sanoisin, vaikken tunnekaan termiä. Loistavat näyttelijät, hyvät koreografiat, hyvä lavastus ja tilankäyttö, onnistunut puvustus, mainio musiikki. (Myös muu äänimaisemointi toimi, itse asiassa olin myyty heti kun alkukohtauksen alussa alkoivat varvasnivelet naksua.)
Useimmiten hyvä teatteri on minulle ollut nimenomaan hyvän näytelmän onnistunut ääneenlukuesitys. Luen mielelläni näytelmiä. Oppimisen ylistystä olisi absurdia yrittääkään lukea, luultavasti se olisi tekstinä täysin lattea ja typerä. Kokemani poikkeukset tähän ”hyvän näytelmätekstin onnistunut ääneenlukuesitys”- sääntöön ovat kyllä aiemminkin tulleet vastaan nimenomaan Ylioppilasteatterilla. Ehkä siellä osataan parhaiten tehdä jotain ...no, elävää.
Näytelmäkirjallisuus on kyllä sinänsä hieno itsenäinen kirjallisuudenlaji. Eikä hyviä näytelmätekstejä tarvitse etsiä klassikoilta, kotimaisilta eläviltäkin löytyy: Laura Ruohonen, Pirkko Saisio, Juha Jokela, Heini Junkkaala, Mika Myllyaho, Anna Krogerus jne. Ja totta kai hyvä esitys tuo hyvään tekstiin lisää syvyyttä ja painotuksia ja vivahteita. (Toisaalta: mitä parempi teksti, sitä todennäköisemmin käy juuri päinvastoin.)
Kuitenkin: täytyy sanoa, että viime syyskauden teatterikokemukseni (3 kpl) eivät ole olleet järin innoittavia. Kaikki niistä oppimani on summattavissa seuraavaan: hyvät ihmiset, älkää yrittäkö dramatisoida romaaneja! Jos joku kirjoittaa romaanin, hänellä on varmasti syynsä tehdä siitä romaani. Romaanilla ja näytelmällä ilmaistaan täysin eri tyyppisiä asioita, joten etenkään hyvästä romaanista ei mitenkään voi saada hyvää näytelmää.
perjantai 24. tammikuuta 2014
Närkästynyt kuluttaja
Viimeisimmän vuoden aikana olen matkustellut tämän tästä Helsinki–Tampere-väliä 2–7 euron hintaan. Tämä johtuu siitä, että Matkahuolto on alkanut vapaasti kilpailla halpabussiyhtiöiden ja VR:n kanssa. Asia herättää minussa yksinomaisesti ärtymystä, eikä ainoastaan kansalaisena vaan myös kuluttajana. Kansalaisena kiinnittäisin kenties huomiota siihen, että Matkahuollon kaukobussitoiminta ei ole ihan puhdasta bisnestä vaan sitä säädellään ja subventoidaan mm. alueellisen tasa-arvon näkökulmasta. Ei erityisen tasa-arvoiselta näytä, kun tosiasialliset hintaerot näiden tiheimmin liikennöityjen (ja eniten kilpailtujen) reittien ja syrjäseutureittien välillä repeävät ihan hulvattomiksi. Ympäristötietoisen liikennepolitiikan näkökulmasta puolestaan voisi väittää, että tällainen hinnoittelu saa kyllä bussimatkailun ”kilpailemaan” enemmänkin paikallaanpysymisen kuin muiden liikennemuotojen (kuten yksityisautoilun) kanssa.
Mutta nyt siis kuluttajarooliin.
Lipunhinnan määräytymisperiaatteiden monipuolistamisella saadaan tuottoja ilmeisesti ennen kaikkea sitä kautta, etteivät ihmiset enää pysy ajan tasalla hinnoista ja siis maksavat epähuomiossa mitä sattuu. He pyrkivät ostamaan lippunsa edullisesti etukäteen ja kun sitten ilmenee, etteivät he ehdikään juuri siihen vuoroon jolla pari viikkoa sitten kuvittelivat haluavansa matkustaa, tarjousliput jäävät käyttämättä. Joutuessaan sitten ostamaan täyshintaisen lipun johonkin toiseen vuoroon he syyttävät vain itseään ja päättävät onnistua ensi kerralla paremmin suunnitelmallisen kurinalaisina kuluttajina. ”Normaalihinta” ei enää ole ollenkaan normaali hinta, vaan sakkotyyppinen rangaistus. Se langetetaan niille onnettomille, joiden valppaus on päässyt toinen toistaan mahtavampien tarjousten viidakossa hetkellisesti herpaantumaan (vrt.) tai jotka muuten vain vanhanaikaisesti kuvittelevat, että ostoksentekoon ihmeemmin panostamatta voi aina saada jotakuinkin keskimääräisen tuotteen jotakuinkin keskimääräiseen hintaan.
Pahinta kuitenkin on, että vaikka uudistuksen tuomat hyödyt menevät kaikkein paneutuvimmille ja taitavimmille kuluttajille, haitat sosialisoidaan kaikille matkustajille. Bussin/junan täyttöaste, jota tällä systeemillä tietenkin nostetaan, on ehkä tärkein yksittäinen matkustusmukavuuteen vaikuttava tekijä. Paras tilanne on silloin, kun jokainen yksin matkustava saa istua ilman vierustoveria ja paikkansa saa vapaasti valita ilman mitään varaussysteemeitä. Väljyydestä voisi ihan mielellään maksaakin. Täpötäyttä bussia, jossa osa matkustajista on seisomapaikoilla, ei sen sijaan huvita käyttää oikein mihinkään hintaan – kuten ei täpötäyttä junaakaan. VR:llä nämä haitat ovat olleet jo pidempään ja ilmeisempinä näkyvillä, eikä yhtiön maine asiakkaiden keskuudessa ole ko. aikana kehittynyt erityisen suotuisasti, joten luulisi, että bussiyhtiöt ymmärtäisivät tässä olla toistamatta VR:n jo tekemiä virheitä.
Henk.koht. vaihdoin muutama vuosi sitten VR:n Matkahuoltoon ihan vain siksi, että siinä vaiheessa Matkahuollossa tunnuttiin paremmin ymmärtävän millaiset asiat ovat tärkeimpiä matkustusmukavuuden kannalta: selkeys, helppous, ennustettavuus, luotettavuus, väljyys. Ja riittävä lämpö ja hyvät lukuvalot. Meininki oli paljon valtioyhtiömäisempi kuin aidossa valtionyhtiössä: ei mitään turhia mainoskampanjoita, erikoistarjouksia tai muuta asiakkaita sitouttavaa pelleilyä. Oli mahdollista päättää vasta viime hetkellä, mihin bussiin nousee, ja ostaa lippu vasta bussista.
Minä miellän varsinaisesti käyttäväni matkustamiseen vain sen ajan, joka menee lipun ostoon ja sen mahdolliseen printtailuun, myöhässä olevan kulkuneuvon odotteluun ja muiden aikataulujen sovitteluun niin, että olen valmis lähtemään matkaan tiettyyn aikaan. Kaikkeen tähän kuluu usein kiusallisen paljon aikaa. Päästyään kulkuneuvoon omalle paikalleen ihminen voi kuitenkin onneksi unohtaa matkustavansa ja tehdä kaikkea mitä nyt paikallaan istuen ylipäätään voi tehdä (liittyen "työhön", "opiskeluun" tahi "vapaa-aikaan"). Voi lukea: kirjoja, sanomalehtiä, monistepinoja, pdf-tiedostoja. Voi kirjoittaa: raportteja, esseitä, sähköposteja. Voi selata internetin keskustelupalstoja ja sosiaalista mediaa. Voi katsoa elokuvia ja pelata pelejä, voi kuunnella musiikkia ja (tietyin rajoittein) soittaa puheluita. Erityisen hyvin voi harjoittaa meditaatiota tai vapaamuotoista haaveksuntaa. Eikö nyt keskivertoihminen joka tapauksessa tee näitä asioita monta tuntia päivässä? Miksi muka olisi kenellekään erityisen tuskallista sijoittaa ko. tunnit päällekkäin liikennevälineessä istumisen kanssa? Ulkoisia häiriötekijöitäkin on bussissa selvästi vähemmän kuin keskivertoavokonttorissa tai keskivertolapsiperheen olohuoneessa.
Tiivistettynä: laadukasta matkantekoa on sellainen, joka vaatii ihmistä uhraamaan mahdollisimman vähän ajatuksia sille tosiseikalle että hän on vaihtamassa fyysistä sijaintiaan. Vain tilanteessa jossa matkustaja ei jostain syystä voi täysipainoisesti uppoutua ajattelemaan ja tekemään omiaan, hän alkaa kaivata sitä mitä VR (puheistaan päätellen) kuvittelee kaikkien matkustajien joka tapauksessa aina kaipaavan: joko mahdollisimman lyhyttä matka-aikaa (entistä nopeampia junia!) tai sitten jotain ylimääräisiä virikkeitä, palveluita ja elämyksiä.
Useimmille, jotka oikeasti käyttävät paljon junia ja kaukobusseja, on melko lailla sama, meneekö matkaan yksi tunti enemmän vai vähemmän, jos vain matkustusmukavuus olisi ok ja aikataulut pitäisivät. Sen sijaan myöhästely (odottelu ja jatkoyhteyksien uudelleenjärjestelytyö) on kyllä sietämätöntä. Vihje VR:lle: aidosti asiakasystävällisenä uudistuksena voisitte pidentää kaikkia matka-aikoja sen verran, että aikatauluissa voitaisiin pysyä pienistä ongelmatilanteista huolimatta.
VR:llä on selvästi jokin pakkomielle saada kilpailla nimenomaan (statukseltaan jotenkin hienommaksi mielletyn?) lentoliikenteen kanssa: juuri niille väleille, joilla on myös kotimaan lentoliikennettä, on käytännössä koko ajan voimassa puoli-ilmaisia erikoistarjouksia. Muutoin kilpailustrategiana tuntuu olevan lähinnä jäljittely, mikä on tietysti täysin irrationaalista. Lentäminenhän on esimerkiksi matkustusmukavuudeltaan täysin surkea liikkumistapa: kokonaismatka-ajasta huomattava osa on kaikkea ihme höseltämistä ennen ja jälkeen varsinaisen lennon. Myös lennon aikana on sen verran ahdasta ja epämukavaa, että olisi melkein se ja sama, vaikka joutuisi senkin ajan norkoilemaan jossain turvatarkastusjonossa. Ei puhettakaan mahdollisuudesta asettautua mukavaan risti-istuntaan, hyvä jos edes lehteä mahtuu lukemaan. Siinä sitä sitten vain purraan hammasta, tuijotetaan kelloa ja odotetaan milloin ollaan perillä. Tukala olosuhde saadaan siedettäväksi vain vääntämällä siitä väkisin jonkinlaista pientä ylellistä elämystä (alkoholitarjoilu ym.). Juna- tai bussimatkailun ei tarvitsi olla ollenkaan samanlaista kärsimystä, jollei siitä sellaista ehdoin tahdoin tehtäisi.
Mutta nyt siis kuluttajarooliin.
Lipunhinnan määräytymisperiaatteiden monipuolistamisella saadaan tuottoja ilmeisesti ennen kaikkea sitä kautta, etteivät ihmiset enää pysy ajan tasalla hinnoista ja siis maksavat epähuomiossa mitä sattuu. He pyrkivät ostamaan lippunsa edullisesti etukäteen ja kun sitten ilmenee, etteivät he ehdikään juuri siihen vuoroon jolla pari viikkoa sitten kuvittelivat haluavansa matkustaa, tarjousliput jäävät käyttämättä. Joutuessaan sitten ostamaan täyshintaisen lipun johonkin toiseen vuoroon he syyttävät vain itseään ja päättävät onnistua ensi kerralla paremmin suunnitelmallisen kurinalaisina kuluttajina. ”Normaalihinta” ei enää ole ollenkaan normaali hinta, vaan sakkotyyppinen rangaistus. Se langetetaan niille onnettomille, joiden valppaus on päässyt toinen toistaan mahtavampien tarjousten viidakossa hetkellisesti herpaantumaan (vrt.) tai jotka muuten vain vanhanaikaisesti kuvittelevat, että ostoksentekoon ihmeemmin panostamatta voi aina saada jotakuinkin keskimääräisen tuotteen jotakuinkin keskimääräiseen hintaan.
Pahinta kuitenkin on, että vaikka uudistuksen tuomat hyödyt menevät kaikkein paneutuvimmille ja taitavimmille kuluttajille, haitat sosialisoidaan kaikille matkustajille. Bussin/junan täyttöaste, jota tällä systeemillä tietenkin nostetaan, on ehkä tärkein yksittäinen matkustusmukavuuteen vaikuttava tekijä. Paras tilanne on silloin, kun jokainen yksin matkustava saa istua ilman vierustoveria ja paikkansa saa vapaasti valita ilman mitään varaussysteemeitä. Väljyydestä voisi ihan mielellään maksaakin. Täpötäyttä bussia, jossa osa matkustajista on seisomapaikoilla, ei sen sijaan huvita käyttää oikein mihinkään hintaan – kuten ei täpötäyttä junaakaan. VR:llä nämä haitat ovat olleet jo pidempään ja ilmeisempinä näkyvillä, eikä yhtiön maine asiakkaiden keskuudessa ole ko. aikana kehittynyt erityisen suotuisasti, joten luulisi, että bussiyhtiöt ymmärtäisivät tässä olla toistamatta VR:n jo tekemiä virheitä.
Henk.koht. vaihdoin muutama vuosi sitten VR:n Matkahuoltoon ihan vain siksi, että siinä vaiheessa Matkahuollossa tunnuttiin paremmin ymmärtävän millaiset asiat ovat tärkeimpiä matkustusmukavuuden kannalta: selkeys, helppous, ennustettavuus, luotettavuus, väljyys. Ja riittävä lämpö ja hyvät lukuvalot. Meininki oli paljon valtioyhtiömäisempi kuin aidossa valtionyhtiössä: ei mitään turhia mainoskampanjoita, erikoistarjouksia tai muuta asiakkaita sitouttavaa pelleilyä. Oli mahdollista päättää vasta viime hetkellä, mihin bussiin nousee, ja ostaa lippu vasta bussista.
Minä miellän varsinaisesti käyttäväni matkustamiseen vain sen ajan, joka menee lipun ostoon ja sen mahdolliseen printtailuun, myöhässä olevan kulkuneuvon odotteluun ja muiden aikataulujen sovitteluun niin, että olen valmis lähtemään matkaan tiettyyn aikaan. Kaikkeen tähän kuluu usein kiusallisen paljon aikaa. Päästyään kulkuneuvoon omalle paikalleen ihminen voi kuitenkin onneksi unohtaa matkustavansa ja tehdä kaikkea mitä nyt paikallaan istuen ylipäätään voi tehdä (liittyen "työhön", "opiskeluun" tahi "vapaa-aikaan"). Voi lukea: kirjoja, sanomalehtiä, monistepinoja, pdf-tiedostoja. Voi kirjoittaa: raportteja, esseitä, sähköposteja. Voi selata internetin keskustelupalstoja ja sosiaalista mediaa. Voi katsoa elokuvia ja pelata pelejä, voi kuunnella musiikkia ja (tietyin rajoittein) soittaa puheluita. Erityisen hyvin voi harjoittaa meditaatiota tai vapaamuotoista haaveksuntaa. Eikö nyt keskivertoihminen joka tapauksessa tee näitä asioita monta tuntia päivässä? Miksi muka olisi kenellekään erityisen tuskallista sijoittaa ko. tunnit päällekkäin liikennevälineessä istumisen kanssa? Ulkoisia häiriötekijöitäkin on bussissa selvästi vähemmän kuin keskivertoavokonttorissa tai keskivertolapsiperheen olohuoneessa.
Tiivistettynä: laadukasta matkantekoa on sellainen, joka vaatii ihmistä uhraamaan mahdollisimman vähän ajatuksia sille tosiseikalle että hän on vaihtamassa fyysistä sijaintiaan. Vain tilanteessa jossa matkustaja ei jostain syystä voi täysipainoisesti uppoutua ajattelemaan ja tekemään omiaan, hän alkaa kaivata sitä mitä VR (puheistaan päätellen) kuvittelee kaikkien matkustajien joka tapauksessa aina kaipaavan: joko mahdollisimman lyhyttä matka-aikaa (entistä nopeampia junia!) tai sitten jotain ylimääräisiä virikkeitä, palveluita ja elämyksiä.
Useimmille, jotka oikeasti käyttävät paljon junia ja kaukobusseja, on melko lailla sama, meneekö matkaan yksi tunti enemmän vai vähemmän, jos vain matkustusmukavuus olisi ok ja aikataulut pitäisivät. Sen sijaan myöhästely (odottelu ja jatkoyhteyksien uudelleenjärjestelytyö) on kyllä sietämätöntä. Vihje VR:lle: aidosti asiakasystävällisenä uudistuksena voisitte pidentää kaikkia matka-aikoja sen verran, että aikatauluissa voitaisiin pysyä pienistä ongelmatilanteista huolimatta.
VR:llä on selvästi jokin pakkomielle saada kilpailla nimenomaan (statukseltaan jotenkin hienommaksi mielletyn?) lentoliikenteen kanssa: juuri niille väleille, joilla on myös kotimaan lentoliikennettä, on käytännössä koko ajan voimassa puoli-ilmaisia erikoistarjouksia. Muutoin kilpailustrategiana tuntuu olevan lähinnä jäljittely, mikä on tietysti täysin irrationaalista. Lentäminenhän on esimerkiksi matkustusmukavuudeltaan täysin surkea liikkumistapa: kokonaismatka-ajasta huomattava osa on kaikkea ihme höseltämistä ennen ja jälkeen varsinaisen lennon. Myös lennon aikana on sen verran ahdasta ja epämukavaa, että olisi melkein se ja sama, vaikka joutuisi senkin ajan norkoilemaan jossain turvatarkastusjonossa. Ei puhettakaan mahdollisuudesta asettautua mukavaan risti-istuntaan, hyvä jos edes lehteä mahtuu lukemaan. Siinä sitä sitten vain purraan hammasta, tuijotetaan kelloa ja odotetaan milloin ollaan perillä. Tukala olosuhde saadaan siedettäväksi vain vääntämällä siitä väkisin jonkinlaista pientä ylellistä elämystä (alkoholitarjoilu ym.). Juna- tai bussimatkailun ei tarvitsi olla ollenkaan samanlaista kärsimystä, jollei siitä sellaista ehdoin tahdoin tehtäisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)