tag:blogger.com,1999:blog-8409322756851402372.post4511540910793423910..comments2014-02-23T13:56:55.585+02:00Comments on täältä sinne tänne: Soininvaarakaskastehttp://www.blogger.com/profile/16393784035185466323noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-8409322756851402372.post-83140583274614908432011-05-03T14:28:38.273+03:002011-05-03T14:28:38.273+03:00Enpä oikein usko, että olisi mitenkään mahdollista...Enpä oikein usko, että olisi mitenkään mahdollista juridis-hallinnollisin keinoin erottaa näitä mainitsemiasi tapauksia toisistaan. Mutta joka tapauksessa myös perusteetonta ja mielivaltaista syrjintää voi työmarkkinoilla harjoittaa aivan mielin määrin nytkin. Se ilmenee pääasiassa kahdella tavalla, jotka molemmat ovat tuttuja maahanmuuttajillekin. Ensimmäinen syrjintämuoto on se, etteivät he työllisty ollenkaan tai työllistyvät vain tavoilla, joissa työntekijä on täysin työnantajan mielivallan armoilla - eli tekevät silppua ja urakkaa ja pimeitä töitä. Toinen vallitseva syrjintämuoto on se, että syrjityt onnistuvat työllistymään vain tehtäviin, jotka eivät millään tapaa vastaa heidän koulutustaan tai kykyjään (saati kiinnostuksiaan tai arvomaailmaansa). Moni työmarkkinoilla näillä tavoin syrjitty – aivan samoin kuin moni objektiivisen vähätehoisuutensa vuoksi em. tavoin työmarkkinoilla kohdeltu - pitäisi huomattavana parannuksena nykytilanteeseen nähden sitä, että syrjintä ilmenisi ”vain” alempana palkkatasona koulutusta vastaavissa ja työsuhdemuodoltaan normaaleissa töissä. Eli olisi mielekkäät työtehtävät ja kunnon lomat ja jonkinlaista ennustettavuutta elämässä, vaikka sitten saisikin (joko täysin mielivaltaisista tai osittain ymmärrettävistäkin syistä) huonompaa palkkaa kuin muut ”vastaavissa” tehtävissä.<br /><br />En ole ollenkaan yhtä ay-kielteinen kuin Soininvaara ja minusta kaikkien työelämän lisäjoustojen ehdottomana ehtona ovat elämiseen riittävä perustulo ja ilmaiset julkiset peruspalvelut. Mutta siinä hypoteettisessa tilanteessa, että nämä olisivat kunnossa, kannattaisin ilman muuta äärimmäisen joustavaa työelämää - ja palkkajoustoja ihan eritoten. Minun on vaikea uskoa, että sellaisessa tilanteessa juuri yksilöiden väliset tuottavuuserot edes muodostuisivat pääasialliseksi tuloerojen määräytymisperusteeksi työmarkkinoilla. Pikemminkin olettaisin, että jos työnteko on yksilön kannalta aina valinta, palkoissa alkaisivat näkyä myös erot eri tehtävien houkuttavuudessa (niiden ei-materiaalisessa palkitsevuudessa tekijänsä näkökulmasta). Tämä taas nimenomaan tasaisi tuloeroja, sillä tällä hetkellä juuri monet jo ihan itsessäänkin kaikkein vähiten houkuttelevista töistä ovat lisäksi vielä huonosti palkattuja. Sen sijaan niissä töissä, joiden palkkatasoissa ay-liikkeen kädenjälki parhaiten näkyy, on usein muutenkin sen verran hyvät työolot yms., että niihin luulisi vapaan hintakilpailun oloissa löytyvän päteviä tekijöitä puoli-ilmaiseksikin. <br /><br />Toki huippupalkat varmaan leijuisivat ihan omissa sfääreissään, mutta niinpä leijuvat nytkin. <br /><br />(Nämä ovat tietysti vain oletuksia - mutta niin kauan kuin elämiseen riittävää perustuloa ei ole missään otettu käyttöön, ei ole oikein empiiristäkään evidenssiä tarjolla. Voi vain spekuloida.)kaskastehttps://www.blogger.com/profile/16393784035185466323noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8409322756851402372.post-72932610224278485782011-04-19T01:52:02.898+03:002011-04-19T01:52:02.898+03:00Myönnän, että tykkäsin SATA-komitea -kirjasta, vai...Myönnän, että tykkäsin SATA-komitea -kirjasta, vaikka Vauraus ja aika tuntui minustakin inhimillisemmältä perusteeseissään. Minäkin koen Soininvaaran argumentointityylin miellyttäväksi ja olen oppinut häneltä paljon uutta Suomen sosiaaliturvasta. Samat köyhyyttä koskevat oletukset kuitenkin jäivät vaivaamaan.<br /><br />Meinasin äänestää vaaleissa Vasemmistoliiton Birgitta Grania, joka on sosiaalityöntekijä. Hänen blogistaan jäi mieleen se kommentti Soininvaarasta ja kyseisestä opuksesta, että vaikka Granin mielestä SATA-komitea -kirjassa oli hyvääkin, niin sosiaalitoimen asiakkaat Soininvaara kuvittelee jokseenkin erilaisiksi kuin minkälaisia he sosiaalityöntekijän (tai ainakin Granin itsensä) näkökulmasta ovat.<br /><br />Itse jäin miettimään sitä, kuinka suuri rooli työnantajille annettaisiin määritellä, kuka työntekijä on missäkin määrin tuottava ja kuinka paljon työntekijälle siis "kannattaa" maksaa palkkaa. Jos ymmärsin Soininvaaran argumentoinnin oikein, niin hänen mielestään nimenomaan työnantajalla itsellään pitäisi olla tässä hyvin paljon sanottavaa, jotta tilanne pysyisi joustavana. Kuitenkin minusta on selvää, että on paljon sellaisia tilanteita, joissa työntekijän X tuottamattomuus a) johtuu rakenteellisesta syrjinnästä tai b) on itse asiassa pelkkää harhaa työnantajan puolelta.<br /><br />Soininvaara antaa esimerkkinä, että huonosti suomea puhuvalle maahanmuuttajalle tulisi voida maksaa pienempää palkkaa kuin hyvin suomea puhuvalle henkilölle, sillä onhan tämä puuttellisen kielitaitonsa vuoksi työntekijänä vähemmän hyödyllinen. Entäpä sellainen tilanne, jossa vaikkapa nyt myyntityössä toimii suomea sujuvasti mutta aksentilla puhuva mustaihoinen maahanmuuttaja, joka on kaikissa olennaisessa suhteissa täsmälleen yhtä ammattitaitoinen työntekijä kuin kantasuomalaiset kollegansa, mutta jonka olemus herättää keskivertoasiakkaassa rasistisia ennakkoluuloja?<br /><br />Oletetaan, että mamu-myyjä tekee vähemmän kauppoja per aikayksikkö, eikä hitaampi kauppatahti johdu hänen kyvyistään tai edes hänen tavastaan puhua suomea, vaan yhteiskuntamme rakenteellisesta rasismista. Saako työnantaja päättää, että koska kyseinen myyjä tekee vähemmän tuottoa firmalle, hänelle voi hyvällä omallatunnolla maksaa vähemmän palkkaa? (OK, jos myyjät ovat provikkapalkalla, niin silloin heidän palkkansa määräytyykin myyntitahdin mukaan...) Ja jos perustulo (Soininvaaran esittämässä muodossa) on paikallaan juuri kompensoimassa tämäntyyppisiä tilanteita, niin eikö tuolloin tueta ja ylläpidetä rakenteellista rasismia perustulon avulla?<br /><br />Toinen esimerkki ei ole kuvitteellinen, vaan omasta elämästä. Olen ollut työpaikassa, jossa naisten työpanosta pidettiin vähemmän arvokkaana kuin miesten, vaikka mitään konkreettista näyttöä naisten huonommasta ammattitaidosta ei ollut. Työvuorolistojen laatijat kun olivat vanhoja sovinistimiehen jääriä, joilla nyt oli vain sellainen käsitys, että tietyissä hommissa mies pärjää parhaiten. <br /><br />Voin kuvitella, että tämäntyyppisessä työpaikassa voidaan hyvinkin lähteä sille linjalle, että OK, illan vuoroon tarvitaan joko x miestä tai vaikkapa nyt x+2 naista, kun naiset eivät kerran "pärjää" ihan yhtä hyvin. Ja jos nyt olisi sellainen mahdollisuus, että "tuottamattomille" naisille voi maksaa hyvällä omallatunnolla vähemmän kuin "pärjäävämmille" miehille, niin hei mikäs siinä, otetaan vaan enemmän naisia mutta maksetaan niille vastaavasti vähemmän. Ja taas jos perustulo paikkaisi osaltaan tätä tilannetta, niin se tukisi työnantajan puhdasta seksismiä.<br /><br />Hankalaksi menee, jos "heikommin tuottavan" työntekijän määritelmä on työnantajan päätettävissä. Soininvaara tuntuu tosiaan kuvailevan sellaista esimerkkiyksilöä, jonka heikkolahjaisuus on kiistämätön tosiasia ja alentaa työn tehoa objektiivisestikin arvioiden. Itse luulisin olevan huomattavasti enemmän sellaisia pienituloisia ihmisiä, joiden työn tuottavuutta alettaisiin arvioida alaspäin (tai jo nykytilanteessakin arvioidaan alaspäin) juuri rakenteellisesta syrjinnästä tai työnantajan omista ennakkoluuloista johtuen.<br /><br />-PaulaAnonymousnoreply@blogger.com