...on tämä jykevä, kuvitettu lahjakirja. Kuten useimmat jykevät, kuvitetut lahjakirjat, se sopii ennen kaikkea (jollei jopa yksinomaan) keski-ikäiselle keskiluokkaiselle lahjansaajalle. En tarkoita niitä, jotka itse identifioituvat keski-ikäisiksi ja keskiluokkaisiksi (se olisi pieni joukko), vaan niitä jotka voidaan tällaisiksi objektiivisesti havaita. He muodostavat enemmistön kaikista aikuisista lahjansaajista, onhan kaikkien ituhippikommareiden kanssa yleensä kivutonta sopia sitovista molemminpuolisista lahjomattomuusperiaatteista.
Kirjan aihevalinta ilmentää kevyttä ironiaa jykevän kuvitetun lahjakirjan konseptia kohtaan ja kaikkihan ironiasta tykkäävät. Erityisesti keski-ikäiset keskiluokkaiset lahjansaajat. Mutta samanaikaisesti lahjansaajalle on selvää, että lahjaan käytetyt rahat menevät lyhentämättöminä isolle rumalle sanomakonsernille. Tämä on joululahjan kyseessä ollen tärkeää. Näin ei nimittäin lahjan antajalle tarjoudu tilaisuutta poseerata millään tapaa “eettisenä” ihmisenä - mikä herättäisi luultavimmin ärtymystä itsekin paljon lahjoja (vaikkakin toki myös vuohia kehitysmaihin) ostaneessa keski-ikäisessä keskiluokkaisessa lahjansaajassa.
Silti mukana on myös eettinen juoni. Kun vain kaikki lahjansaajat tämän jykevän kuvitetun lahjakirjan edes pintapuolin lukisivat, siirtyisi kenties koko joukko äänestäjiä Kokoomuksesta Vihreisiin (askel se on pikkuruinenkin askel) ja arjen solidaarisuusverkosto vähän paranisi, kun kirjan lukeneet lääkärit ja lakimiehet alkaisivat tarjota paperittomille palvelujaan ilmaiseksi, poliisit jättäisivät heidät pidättämättä ja naistenlehden toimittajat tekisivät heistä uusia koskettavia henkilökuvia.
Tokikin kirjan olemassaolossa on jotain syvästi kiusallista: sovinnaista visuaalista estetiikkaa yhdistettynä (ketä tahansa) koskettaviin inhimillisiin nyyhkytarinoihin ja ihan tyhmässä formaatissa. Mutta näin se vaan maailma toimii. Nielkäämme mukinat: ei kun ostoksille, vielä ehtii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti