Jos näin lama-aikaan erehtyy ehdottamaan poliittisia toimenpiteitä, jotka edellyttävät rahan kanavointia uusiin kohteisiin, saa osakseen paljon paheksuntaa. Kun ei meillä ole varaa. Niinpä olen tällä kertaa päätynyt hallitusten iloksi ideoimaan yhteiskunnallisen uudistuksen, jonka välittömät kustannukset ovat poikkeuksellisen alhaiset. Jonkin verran tarvittaisiin tietysti viranomaisia uusia käytäntöjä valvomaan ja hallinnoimaan, mutta tämä maksaisi itsensä nopeasti takaisin.
Uudistus puuttuu lisääntymiskäytäntöihin, mutta useimmista lisääntymispoliittisista ehdotuksista poiketen siihen ei liity minkäänlaista ajatusta, että miesten ja naisten, homojen ja heteroiden tai kaksikkojen ja kommuunien välillä nykyisin vallitsevaa epätasa-arvoa jotenkin vähennettäisiin taikka hyväksyttyjä perhemuotoja moninaistettaisiin. Yksittäinen henkilö saisi uudistuksen jälkeen oikeuden vanhemmuuteen ihan samoin ehdoin kuin nykyisinkin - eli ylivoimaisesti helpoimmin siten, että osallistuu uuden ihmisyksilön biologiseen tuotantoon joko sukusoluja tämän rakenneaineeksi tarjoamalla (miehet) tai tekemällä sukusolutuotannon lisäksi kuukausikaupalla ruumiillista työtä, ottamalla terveydellisiä riskejä ja sietämällä huomattavaa kipua (naiset).
Ainoa muutos nykytilanteeseen olisi se, että suunnilleen samoihin aikoihin syntyneet lapset sekoitettaisiin synnytyssairaaloissa sopivasti keskenään ennen vanhemmille luovuttamista. Tämä parantaisi hetkessä maailmaa mitä moninaisimmin tavoin! Syntyvyys luultavasti laskisi, mikä tietenkin jo itsessään on tervetullut ilmiö. Tärkeämpää olisi kuitenkin se, että syntyvyyden lasku olisi valikoivaa. Tällaisten käytäntöjen vallitessa lapsettomiksi päättäisivät jäädä juuri ne potentiaaliset lisääntyjät, jotka olisivat objektiivisesti kaikkein epäsopivimpia vanhemmiksi eli jotka näkevät jälkeläiset itsensä jatkeena (tai parannettuna versiona) ja/tai joiden lisääntymismotivaatio perustuu hämärän epärealistisiin oletuksiin lasten kautta löytyvästä kuolemattomuudesta ja elämän tarkoituksesta. Vanhemmiksi ryhtyisivät enää vain ne, jotka olisivat oikeasti kiinnostuneita seuraamaan uuden ihmisen kasvua ymmärtäen, että kyseessä tosiaankin on erillinen yksilö. Vaikka vanhemmilla olisikin (ihan nykytyyliin) lain takaama omistussuhteenomainen valta lapsiinsa, lapset voisivat paremmin ja kokisivat vähemmän henkistä väkivaltaa. Lisäksi heistä tulisi varmaankin yhteiskuntakelpoisempia ja tasapainoisempia, kun geenien ja ympäristön vaikutus ei enää korreloisi keskenään kaikenlaisia äärimmäisyystapauksia tuottaen. (Nythän synnynnäisesti rauhaton /impulsiivinen/ kärsimätön/ arka/ flegmaattinen/ jne. lapsi syntyy keskimääräistä todennäköisemmin kotiin, joka on jo valmiiksi ilmapiiriltään rauhaton /impulsiivinen/ kärsimätön/ arka/ flegmaattinen /jne. , ja kun perhepiiristä yrittää sitten kurotella maailmalle, niin siinä onkin traumatisoivaa kulttuurishokkia kerrakseen.) Synnynnäisen temperamentin kaltaiseen synnynnäiseen lahjakkuuteen uskovalle Soininvaaralle (ja hänen hengenheimolaisilleen) vauvanvaihtoidean voisi puolestaan markkinoida täysin ylivertaisena keinona lisätä sosiaalista liikkuvuutta.
Kaiken tämän lisäksi tulisivat sitten vielä syvemmät kulttuuriset vaikutukset: kun omia biologisia jälkeläisiä saattaisi elää missä sosiaaliryhmässä tahansa, alkaisi kummasti löytyä motivaatiota rakentaa yhteiskuntaa, joka on kaikkien jäsentensä kannalta siedettävä. Mikä parasta, suhteellisesti eniten tämä tieto vaikuttaisi juuri kaikkein häikäilemättömimpien oikeistoegoistien yhteiskunnallisiin näkemyksiin, sillä onhan juuri heillä (ainakin oman todistuksensa mukaan) eniten taipumusta antaa geneettisille siteille huomattava merkitys määrittäessään oman solidaarisuutensa rajoja ja ehtoja. Rasistisia asenteitakin voisi olla hankala ylläpitää, kun ei koskaan varmasti tietäisi, minkävärinen vauva seuraavalla kierroksella osuu omalle kohdalle.
Samalla hiljenisi myös jatkuva julkinen moralisointi ja marina siitä, miten väärällä tavoin yksittäiset vanhemmat (milloin ketkäkin) kasvattavat lapsiaan. Rakenteellinen ongelma, rakenteisiin puuttuvat ratkaisut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti