Pitäisi taas ostaa polkupyörä varastetun tilalle, mutta en jaksaisi mitenkään pohtia, millainen pyörän tulisi olla, jotta se kaupunkiympäristössäkin säilyisi varastamattomana ehkä jopa yli vuoden. Jonkun polkupyörävalmistajan pitäisi teettää tuotekehittelynsä tueksi tutkimus, joka kartoittaisi keskimääräisen polkupyörävarkaan polkupyörämakua. Sitten voitaisiin tuoda markkinoille sellainen uutuusmalli, jonka ainoa ilmeinen valtti olisi kelvata huonosti varkaille. Voisi olla ihan menestys, minä ainakin ostaisin.
Pitäisi myös ostaa mustetta printteriin. Yritän kyllä kiivaasti olla ajattelematta asiaa. Välttelynhalu johtuu siitä, että suhteessa mustekauppiaisiin minulla on kroonisesti tyhmä ja huijattu olo. Lähesty nyt niitä siinä sitten.
Ostamani mustekasetit riittävät tyypillisesti noin 10 prosenttiin niiden kapasiteetiksi ilmoitetusta sivumäärästä. En tiedä (tai osaa arvata) miksi. Ehkä minun pitäisi ostaa saman tien uusi printteri - joku semmoinen mustesuihkumallinen, niissähän tällainen jatkuva kasetinvaihto kai ikään kuin kuuluukin asiaan. Kenties printterini on susi ja rikkoo kaikki hampaisiinsa joutuneet mustekasetit. En vain osaa tarkemmin diagnosoida tilannetta, kun en tiedä miltä terveen printterin tai kasetin tarkkaan ottaen tulisi näyttää. (Ei siis ihme että psykologisesti tarkkavainuiset mustekauppiaat myyvät minulle aina kaiken mitä kukaan muu ei ostaisi.)
Mustekriisini eskaloitunee väistämättä lähipäivinä. Vaikea on tässä maailmassa musteettakaan elää.
Kyvyssäni toimia pontevasti oikeuksistaan kiinni pitävänä hinta- ja laatutietoisena kuluttajana on hieman puutteita muutenkin. Luultavasti minun pitäisi esimerkiksi vaatia lippurahani takaisin elokuvasta, jota ei sitten koskaan näytettykään. Tai edes laittaa asiaa koskevasta puutteellisesta tiedotuksesta kiukkuista sähköpostipalautetta. Mutta kiukustuminen ottaa voimille, näyteltykin. Ja kannattaako oikeastaan, kun vastapuolena on pieni sympaattinen festivaali.
Kuluttajuus on niin kiusallista jotenkin.
Olin vielä hetki sitten aikeissa hankkia myös lisää hirssiakanatyynyjä, mutta lannistuin hieman, kun niitä ei enää ollutkaan saatavilla siellä, mistä ostin ensimmäiseni. Tämä saattoi olla kohtalon merkki, että tulisi tyytyä kohtuuteen tyynyissä. (En ehkä silti tyydy, sillä hirssiakanatyyny peittoaa käyttömukavuudellaan kaikki tempurit mennen tullen. Ja hirssinhajussa on oikein miellyttävää nukkua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti