torstai 15. huhtikuuta 2010

Lusikka tähänkin soppaan

Seuraa saarna. Myönnän heti, etten ole jaksanut varsinaisesti seurata maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskeskusteluita, joten väitteeni niissä sovellettujen diskurssien laadusta perustuvat ainoastaan siihen osaan maahanmuuttopuhetta, johon törmäämistä en ole mitenkään kyennyt välttämään. Saa oikaista, jos otokseni näyttää vääristyneeltä.

Joka tapauksessa olen vähän tuohtunut maahanmuuttomyönteisen puolen käyttämien argumenttien surkeasta osumatarkkuudesta. Ensinnäkin käsitteet: on aika helppo ymmärtää, että maahanmuuttokritiikki on eri asia kuin monikulttuurisuuskriiikki ja ettei kummallakaan välttämättä käsitteellisesti ole mitään tekemistä rasismin kanssa. Suosittu strategia tuntuu kuitenkin olevan se, että tietoisesti kieltäydytään näitä käsite-erotteluja ymmärtämästä ja suunnataan kaikki panokset vastapuolen oletettuun rasismiin, ikään kuin juuri se olisi ainoa legitiimi peruste kritisoida maahanmuutto-ja monikulttuurisuuskritiikkiä. Empiirinen tosiasia toki onkin, että suuri(-n?) osa maahanmuuttokriitikoista on myös rasisteja, mutta tämän tosiseikan esiin nostaminen ei tunnu taktisesti järin viisaalta tilanteessa, jossa suurimpien maahanmuuttokriittisten mielipidejohtajien virallinen argumentaatio on rasistisista oletuksista riippumatonta. Tyypillisestihän maahanmuuttoa vastustetaan vetoamalla ”kulttuurien” yhteentörmäyksistä väistämättä aiheutuviin konflikteihin.Väitteen taustalla olevien kulttuuriessentialististen tosiasiaoletusten kritisoinnin ei luulisi olevan maahanmuuttomyönteiselle humanistille tai yhteiskuntatieteilijälle järin vaikea tehtävä. Mitä nyt sitten menetettäisiin tunnustamalla, ettei maahanmuuttokritiikissä välttämättä ole kyse rasismista?

Toisekseen rasismia etsitään jotenkin ällistyttävän kaavamaisesti vääristä suunnista. Oletetaan esimerkiksi, että tyypillinen rasisti muka tahtoo esittää väitteitä vieraista roduista synnynnäisine ominaispiirteineen. Eiväthän ne niin tee, siihen sortuvat nykyään vain vulgaareimmat ja/tai provokaatiosuuntautuneimmat tapaukset. Useimmat esittävät väitteitä vain omasta rodustaan. Tällöinkään ”suomalaisille” (tms.) ei tyypillisesti attribuoida mitään positiivisia ominaisuuksia, ainoastaan jokin sellainen geneettis-mytologinen keskinäisside, jonka perusteella on moraalisesti aivan oikein, että aiempien suomalaissukupolvien työn hedelmistä pääsevät nauttimaan vain toiset, näiden kanssa jotenkin verimetafyysiseti yhteen linkittyvät suomalaiset. Ei salonkikelpoinen rasismi sorru spekuloimaan sillä, millaisia ”me suomalaiset” olemme johonkin toiseen rotuun verrattuna – maahanmuuttokriittisiin poliittisiin tarkoituksiin riittää mainiosti geneettisten ”suomalaisten” olemassaolo sinänsä.

Mikäpä olisi yksiselitteisimmin rasistista puhetta kuin sellainen, joka eksplisiittisesti preferoi kantaväestön harjoittamaa synnyttämistoimintaa suhteessa maahanmuuttoon silloin, kun etsitään keinoja säilyttää tietyllä alueella ”terve” väestöpohja ja ikäjakauma? Mutta aina kun joku vakavastiotettava vaikuttaja lausahtaa, että suomalaisten pitäisi lisääntyä enemmän tai että onpa hienoa kun suomalaisvauvoja nyt syntyy niin paljon, häntä kuunnellaan lammasmaisesti nyökytellen ihan kuin olisi kyse poliittisesti täysin korrektista puheesta. Kukaan ei vahingossakaan sano r-sanaa. Mistä ihmeestä tämä tällainen kaksoismoralismi tulee?

Sitten maahanmuuttokritiikin ja monikulttuurisuusideologiakritiikin suhde. Olen ihan viime hetkiin saakka luullut, että kiistojen ytimessä on kysymys humanitaarisperustaisen maahanmuuton suotavasta määrästä eikä niinkään siitä, pitäisikö maahanmuuttajien suhteen noin yleisesti ottaen harjoittaa ranskalais- vai brittiläistyyppistä politiikkaa. Siksi olin aidosti yllättynyt kohusta, joka nousi Jutta Urpilaisen ”maassa maan tavalla” -lausunnosta; enhän itse kyennyt näkemään siinä implisiittistäkään maahanmuuton toivottavaa määrää koskevaa kannanottoa. Siinä missä maahanmuuton määrän suhteen on helppo sijoittautua maahanmuuttomyönteiselle äärilaidalle, integrointi vs. monikulttuurisuus -akselilla on minusta monia aidosti hankalia kysymyksiä. Mutta enää en oikein tiedä, puhutaanko niistä kysymyksistä oikeasti edes silloin kun ulospäin siltä näyttää. Ehkä se on jotain maahanmuuttoväittelyihin vihkiytyneille avautuvaa koodikieltä.

Tekopyhiä ainakin ollaan molemmilla puolilla. Monikulttuurisuuskriitikot väittävät puolustavansa liberaalia länsimaista oikeusvaltiota ja vaativat, että islamin vapaaseen harjoittamiseen tulisi puuttua, jos se rikkoo yksilöiden ihmisoikeuksia, ja ettei millekään ryhmälle saisi antaa juridisia erityisoikeuksia ja -vapauksia uskonnon tähden. Kuulostaa erittäin kannatettavalta – mutta millaisiin ilmiöihin nämä islamin varjopuolista huolestuneet sitten käytännössä tahtovat puuttua? No, hehän ovat ensimmäisenä vaatimassa kieltoja huiveille ja minareeteille, siis puuttumassa ihmisoikeusnäkökulmasta juuri kaikkein yksiselitteisimmin harmittomiin islamin ilmenemismuotoihin. Tämä tietysti osoittaa, etteivät islam-vastaiset monikulttuurisuuskriitikot oikeasti ole liberaalin länsimaisen oikeusvaltion asialla – heitä ahdistaa ainoastaan symbolinen muistutus islamin olemassaolosta, sen näkyvyys. Vaikea on välttää vaikutelmaa, että vähiten islaminuskoiset maahanmuuttajat häiritsisivät näitä monikulttuurisuuskriitikoita, jos gettoutuisivat kunnolla johonkin lähiöön pois kantaväestön silmistä ja silpoisivat siellä toisiaan sharian hengessä.

Aktiiviset monikulttuurisuusintoilijat eivät ole yhtään älyllisesti rehellisempiä. Monikulttuurinen yhteiskunta kuulostaa kyllä periaatteessa hyvältä: eikös se tarkoita, että yhteiskuntaan mahtuu vaikkapa paikkoja joissa puhutaan suomea, paikkoja joissa puhutaan arabiaa ja yhä enemmän ihmisiä, jotka sujuvasti liikkuvat näiden paikkojen välillä? Mutta tällaiselleko monikultturisuusihmiset sitten käytännössä rakentavat puitteita? Ehei, he ovat tyypillisesti etunenässä sijoittamassa ”kulttuuria” paikkojen sijasta jonnekin yksilön uumeniin, jolloin monikulttuurisuus on sitä, että identiteetiltään monikulttuurinen ihminen saa olla vapaasti oma monikulttuurinen itsensä kaikissa paikoissa. Kun kaikkialla on tällä tavalla ”monikulttuurista” (eli ihmiset esimerkiksi puhuvat yhä useammassa paikassa suomen ja arabian sijaan takeltelevaa englantia, jotta ei vain kukaan missään kokisi tulevansa ulossuljetuksi), häviävät kyllä myös kulttuurit. En väitä, että se on välttämättä huono asia - mutta on aika ironista edistää tätä kaikkien kulttuurien yhtäläistä hävittämistä vetoamalla nimenomaan monikulttuurisuusretoriikkaan.

9 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus, Kaskaste. Tahdon tämän jostain syystä ääneen todeta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Tämä oli tavattoman hyvin kirjoitettu ja älyttömän hyvin sanottu.

    VastaaPoista
  3. Minusta tässä väiteltiin itsensä kanssa sekavasti ja tympeästi.

    VastaaPoista
  4. Minunkin täytyy sanoa, että olin monesta kohdasta eri mieltä, joskaan en kaikesta.

    "Empiirinen tosiasia toki onkin, että suuri(-n?) osa maahanmuuttokriitikoista on myös rasisteja, mutta tämän tosiseikan esiin nostaminen ei tunnu taktisesti järin viisaalta tilanteessa, jossa suurimpien maahanmuuttokriittisten mielipidejohtajien virallinen argumentaatio on rasistisista oletuksista riippumatonta."

    Ehkä me todellakin olemme seuranneet maahanmuuttokeskustelua eri osin, sillä minä en nyt osaa yhtäkkiä nimetä yhtään maahanmuuttokriittistä mielipidevaikuttajaa, jonka maahanmuuttokriittinen linja ei minusta olisi rasistinen. Maahanmuuttokritiikissä ei _välttämättä_ tarvitse olla kyse rasismista, mutta Suomessa tällä hetkellä käytävä maahanmuutto"kriittinen" keskustelu on minusta rasistista aivan ilmiselvästi. Sen myönnän, etteivät "kriitikot" (pahimpia mouhoja lukuunottamatta) avoimesti mustamaalaa (sic!) maahanmuuttajia heidän "rotunsa" vuoksi sinänsä: päinvastoin, näkyvimmät ovat innokkaana vakuuttelemassa, ettei esimerkiksi ihonvärillä ole heille merkitystä. Kunhan tulokas on työteliäs ja koulutettu ja terve ja lainkuuliainen eikä vie suomalaiselta työpaikkaa, jne - nämä nyt ollaan kuultu väsymykseen saakka.

    Sen sijaan, että nykyään avoimesti vierottaisiin "rodun" perusteella, puhutaan "kulttuurista" ja uskonnollisesta vakaumuksesta samaan sävyyn kuin aikanaan avoimesti rodusta: tietystä kulttuurista tulevat (tai tietyn uskonnon harjoittajat) nyt vain eivät sopeudu tänne, heiltä ei voi odottaa yhteiskuntakelpoisuuutta, jne. Ja minusta tällainen puhe on rasistista: vaikka "rodun" tilalle on vaihdettu sana "kulttuuri" tai "uskonto", diskurssi on sama vanha, eikä se tällä tempulla muutu salonkikelpoisemmaksi.

    Itsekin toteat, että koko kulttuurin käsitettä käytetään tässä yhteydessä essentialisoivasti ja väärin: maahanmuuttajien vierojat eivät todellisuudessa keskustele erilaisten kulttuurien kohtaamisten haasteista, pukevatpahan vain ennakkoluulojaan sille kielelle, jota nykyään tuntuu olevan sallittua julkisestikin käyttää. Se, että jonkun "kulttuuri" ymmärretään monoliitiksi ja meille Suomeen kertakaikkiaan epäsopivaksi, ei ole minusta ratkaisevasti eri asia kuin että jonkun "rotu" katsotaan vääräksi.

    Lisäksi olen sitä mieltä, että kyllä siellä erilaisten "kulttuurien" vieroksumisen taustalla vaikuttaa vanha kunnon rotuviha yhtenä elementtinä. Kansan syvät rivit artikuloivat vihansa suoraan, kun taas varovaisemmat "kriitikot" kovasti yrittävät korostaa, ettei heillä ole minkäänlaisia rotuennakkoluuloja. Ja varsinaiset poliitikot kuten vaikkapa Urpilainen toki ovat vielä varovaisempia kannanotoissaan, mutta minusta ei voida kiistää, että juuri avoimen rasistista kansanosaa näillä kannanotoille pyritään kosiskelemaan. Ja tässä yhteydessä varovaisemminkin muotoiltu kannanotto, sellainenkin jossa ei suoraan puututa kenekään etniseen taustaan, voi hyvinkin olla vähintäänkin piilorasistinen.

    Ja jos empiriasta puhutaan, niin ei ole ihan pieni juttu, että valtaosa "kriitikoista" tosiasiassa _on_ rasisteja: se johtaa rasistisiin rikoksiin ja syrjintään. Tämä on empiirisesti todettavissa oleva asiaintila, josta useat maahanmuuttajat Suomessa kärsivät, etenkin jos sattuvat olemaan väärän värisiä. Se, että esimerkiksi somalialaiset kokevat niin paljon syrjintää, ei voi millään järkevällä katsannolla johtua vain ennakkoluuloista somalialaisten kulttuuria tai uskontoa kohtaan. En pidä todennäköisenä, että rasistiseen häirintään ja väkivaltaan syyllistyvät tyypit ottavat aluksi selvää, minkälainen tosiasiassa on häirinnän kohteen kulttuuri-identiteetti tai uskonnollinen vakaumus. Kyllä se on edelleenkin ulkonäkö ja ulkonäöstä (oletettavasti) pääteltävissä oleva etninen tausta, joka provosoi rasisteja rasistisiin rikoksiin.

    VastaaPoista
  5. "Väitteen taustalla olevien kulttuuriessentialististen tosiasiaoletusten kritisoinnin ei luulisi olevan maahanmuuttomyönteiselle humanistille tai yhteiskuntatieteilijälle järin vaikea tehtävä."

    Öö, ei niin. Siitä on nyt pari-kolme vuotta kun olen viimeksi yhteiskuntatieteiden luennoilla istunut, joten silloin kun istuin, tämä nykyinen maahanmuutto"kriittinen" keskustelu ei ollut vielä näin tapetilla. Joka tapauksessa muistan useita luentoja ja puheenvuoroja, joissa kritisoitiin kulttuuriessentialismia ja vielä enemmän sellaista köykäistä "monikulttuurisuus on ihanaa ja maahanmuuttajat tuovat ripauksen eksotiikkaa tänne pimeään pohjolaan" -eetosta. Joten oman (kieltämättä hyvin rajallisen) kokemukseni perusteella olen siinä uskossa, että akateemiset maahanmuuttomyönteiset ihmiset ovat lukeneet esim. Stuart Hallinsa, ja lisäksi osaavat keskustella maahanmuuttoon ja Suomen maahanmuuttopolitiikkaan liittyvistä hankalista asioista.

    En kuitenkaan ihan ymmärrä, mitä ajat takaa koko kommentilla. Maahanmuutto"kriitikot" eivät tosiasiassa ole halukkaita lähtemään oikeaan dialogiin vaikkapa nyt siitä, kuinka edes ensimmäisen polven somalialaisen maahanmuuttajan identiteetti ei ole enää "Somalian kulttuurin" sanelema, toisen polven maahanmuuttajista nyt puhumattakaan. Jos kulttuuria käytetään vastapuolen puheenvuoroissa dialogissa rodun kaltaisena määrittäjänä, niin kyllä minusta silloin ensisijaisesti pitää puhua siitä, että tällainen puhetapa on rasistinen. (Mikäli siis itse sen rasistiseksi kokee. Kaikkien ei tietenkään ole pakko olla samaa mieltä.) Itse en ensiksi lähtisi tässä tilanteessa keskustelemaan siitä, kuinka koko kulttuurin käsitettä voitaisiin tässä tilanteessa käyttää vähemmän essentialisoivasti, koska siihen ei vastapuolella selvästikään ole edes pyrkimystä.

    Akateemisilla areenoilla on toki syytä purkaa nykyistä maahanmuuttodiskurssia monilla tasoilla, eikä vain vaahdota siitä, että se on rasistinen (kuten minäkin tässä teen, myönnän). Olen kuitenkin siinä uskossa, että näin jo tehdään. Mitä tulee yhteiskuntatieteilijöiden julkisiin puheenvuoroihin, niin nythän alkaa olla ongelmana se, että maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuvat tutkijat saavat uhkauksia maahanmuuttomyönteisen linjansa tähden. Edelleen, tässä ilmapiirissä on minusta keskeisempää tuomita selkeä rasismi selkein sanoin, vaikka samalla tietenkin myönnän, ettei _jokainen_ maahanmuuttokriittinen kannanotto ole rasismia nähnytkään. Selvää rasismia on kuitenkin niin paljon, että siihen on syytä reagoida ensisijaisesti. Jos tutkijoille edes palautuisi työrauha, niin sitten olisi varmasti mielekkäämpää käydä suuren yleisön kanssa keskustelua myös nyansseista.

    "Mutta aina kun joku vakavastiotettava vaikuttaja lausahtaa, että suomalaisten pitäisi lisääntyä enemmän tai että onpa hienoa kun suomalaisvauvoja nyt syntyy niin paljon, häntä kuunnellaan lammasmaisesti nyökytellen ihan kuin olisi kyse poliittisesti täysin korrektista puheesta. Kukaan ei vahingossakaan sano r-sanaa."

    Samaa mieltä tästä. Tosin olen sitä mieltä, että kyllä moni fiksu ihminen itsekseen noitakin puheenvuoroja pitää rasistisina. Se vain ei ylitä uutiskynnystä.

    VastaaPoista
  6. "Siinä missä maahanmuuton määrän suhteen on helppo sijoittautua maahanmuuttomyönteiselle äärilaidalle, integrointi vs. monikulttuurisuus -akselilla on minusta monia aidosti hankalia kysymyksiä. Mutta enää en oikein tiedä, puhutaanko niistä kysymyksistä oikeasti edes silloin kun ulospäin siltä näyttää."

    Jaa, riippuu varmaan siitä, mistä keskustelun areenasta nyt on puhe. Jos akateemisesta, niin mielestästäni esim. Finnish Journal of Ethnicity and Migration eli maahanmuuttoasioiden johtava tieteellinen julkaisu Suomessa on sellainen foorumi, jossa käsitellään juuri noita aidosti hankalia kysymyksiä. Jos taas on puhe julkisesta debatista noin yleensä, niin minusta siitä asiasta vallitsee jopa suoranaisen liikuttava yksimielisyys, että kotouttamisen ja integraation kysymykset ovat mutkikkaita. Tätähän toitottavat kaikki. Ja edelleen: olen samaa mieltä siitä, että keskustelu ei sitten juurikaan siitä etene.

    "Mutta tällaiselleko monikultturisuusihmiset sitten käytännössä rakentavat puitteita? Ehei, he ovat tyypillisesti etunenässä sijoittamassa ”kulttuuria” paikkojen sijasta jonnekin yksilön uumeniin, jolloin monikulttuurisuus on sitä, että identiteetiltään monikulttuurinen ihminen saa olla vapaasti oma monikulttuurinen itsensä kaikissa paikoissa."

    Keitä ovat tässä tapauksessa "monikulttuurisuusihmiset", joihin viittaat? Minä olen kohdannut tuonkaltaista asennetta esimerkiksi erilaisten maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyvien projektien materiaalin kielessä ja ulkoasussa: maahanmuuttaja esitetään jonkinlaisena iloisena monikulttuurisena väriläiskänä, joka ei kohtaa systeemistä rasismia, kunhan vain osaa kotoutua oikealla lailla (ja toisaalta säilyttää salonkikelposen eksotisminsa). Joten joo, viranomaisten kielessä ja asenteessa on paljon tuota. Mutta jos tarkoitat "monikulttuurisuusihmisillä" laajempaa joukkoa, niin ainakaan minun kokemukseni mukaan "monikulttuurisuuteen" myönteisesti suhtautuvat tyypit eivät suinkaan välttämättä niele tuollaista liirumlaarumia.

    Kaiken kaikkiaan minun oli hankalaa käsittää, mihin ryhmään kritiikkisi milloinkin kohdistui. Myönnän, että maahanmuutto"kriitikoita" on montaa lajia, aivan kuin "monikulttuurisuusihmisiäkin". Jotenkin minusta tuntui, että halusit muistuttaa kirjoituksessasi siitä, että maahanmuuttokriittisiä puheenvuoroja voi olla erilaisilla tahoilla ja erilaisiin näkökohtiin (ei välttämättä rasismiin) pohjautuen. En kiistä tätä. Kuitenkin samalla minusta tuntui, kuin olisit niputtanut kaikki "monikulttuurisuusihmiset" yhteen. Olisi ehkä syytä muistuttaa, että heitä / meitä on myös moneksi.

    Lisäksi ajatus siitä, että vaikka sitten huonollakin englannilla kommunikointi jotenkin rapauttaisi sekä kantasuomalaisten että maahanmuuttajien kultturia, on minusta hieman essentialisoiva sinänsä... Onko jommankumman osapuolen "kulttuuri" siitä uhattuna, että Suomeen mahtuisi myös tiloja, joissa kommunikoidaan englanniksi? Eiköhän täällä on tilaa niin suomelle, arabialle kuin huonolle englannillekin. Suomalainen kulttuuri (sikäli kun sellaisesta voidaan edes puhua) ei siitä saastu ja usealla maahanmuuttajalla on joka tapauksessa sellainen hybridi-identiteetti, joka ei huonon englannin solkkaamisesta myöskään merkittävästi monimutkaistu...

    Mutta olen jo vaahdonnut tarpeeksi. Pahoittelen, että kommenttini on ylipitkä (!) ja kiihtynyt - tämä aihe todellakin herättää tuohtumusta ja saarnaamisen halua! Tämä on kuitenkin sinun blogisi, joten sinulla on täällä saarnaamisen oikeus - jätä kaikin mokomin tämä julkaisematta tai poista, jos siltä tuntuu. Ja todellakin, olin monesta kommentistasi myös samaa mieltä, mitä suurimmassa määrin.

    VastaaPoista
  7. Sanonpa vielä, että mua alkoi itseänikin hävettää, kun intouduin laittamaan näin superpitkän litanian tänne. Oli kai sitten tylsä ilta. Pahoittelen, jos postaus ja sen pituus vaikutti kamalan epäkohteliaalta! Ei ollut tarkoitus alkaa kränätä tai olla muutenkaan ikävä.

    VastaaPoista
  8. Hei Paula,

    Tyhmää tuo anteeksipyytely, kommentteja vartenhan tämä kommenttioasasto tässä nimenomaan on. Saavat täällä saarnata kaikki halukkaat. Sitä parempi mitä useammin sellaista tapahtuu, sillä olen suuri saarnojen ystävä. (Ette tosin pääse täällä etusivulle, että sikäli on näennäistä tämäkin tasa-arvo.)

    Vastaukset kommentteihin vain saattavat vähän viipyä, minä kun en ole täysin tottunut siihen rytmiin, jota useimmat ilmeisesti olettavat uuden viestintäteknologian käyttäjältään edellyttävän. Vaikka eihän tämä oikeasti mitään sellaista edellytä. Jotenkin vain on muodostunut normiksi, että verkossa kaikkeen vastataan heti paikalla tai sitten ei vastata ollenkaan.

    Minä olisin kyllä aika tarkka siinä, ettei rasismi-sanan merkitystä pidä alkaa holtittomasti venyttämään. Geneettinen syntyperä on asia, joka on sataprosenttisesti ei-valittu, ja ihmisen leimaaminen joksikin syntyperän perusteella on laadullisesti eri asia kuin mitkään alle sataprosenttisesti ei-valittuihin ominaisuuksiin liittyvät ennakkoluulot.

    Minusta paras strategia olisi pakottaa maahanmuutokeskustelua enemmän konkreettiseen ja empiirisen suuntaan eikä suinkaan aina vain nostaa abstraktiotasoa – kuten tapahtuu, jos määritellään ”rasismiksi” mitkä tahansa tiettyyn ryhmään kohdistuvat negatiiviset asenteet ja ennakkoluulot. Ja sitten lopulta tyrkytetään kaikille rasismin vastustamisen nimissä sellaista yleistä suvaitsevuusideologiaa, jonka mukaan mitään ryhmää kohtaan ei saisi olla ennakkoluuloja ja aina pitäisi olla valmis leikkimään kaikkien kanssa. (Eikä siis vain tietyissä julkisissa rooleissa vaan myös yksityiselämässsään...vika kun on pohjimmiltaan yksittäisten ihmisten väärissä asenteissa, ei rakenteissa.)

    En ole itse erityisen yleissuvaitsevainen ihminen enkä tahdo sellaiseksi tulla. Haluan säilytttää itselläni täydet oikeudet syrjiä ennakkoluuloisesti kanssaihmisiäni etenkin poliittisista ja maailmankatsomuksellisista syistä. Painajaisissani minua tullaan syyttämään suvaitsemattomaksi rasistiksi, kun sanon, että minusta kokoomuslaiset ovat pääsääntöisesti tyhmiä ja pahoja ja etten tahdo leikkiä niiden kanssa. (”Hyi hyi. NN on kuule kokoomuslaisen kodin kasvatti, ei se ehkä voi mitään kokoomuslaisuudelleen...”). Näyttää pelottavasti siltä, että joidenkin dogmaattisimpien tahojen suvaitsevuus- ja rasismikäsitteissä on siemenet juuri tämmöiseen diskurssiin.

    VastaaPoista
  9. (olin siis minä tuo äskeinen anonyymi...ja vielä jatkan aiheesta)

    Ei minulla missään tapauksessa ole erityisesti mitään sitä vastaan, että ihmisyksilöt kohtaavat toisiaan kaikesta muusta paitsi jonkinlaisesta “yleisestä ihmisyydestä” riisutulla maaperällä. Huomautinpahan vain, että ei siinä mitään ”monikulttuurista” ole: ihmiset siinä vain kohtaavat eivätkä kulttuurit. Tässä yhteydessä sallittanee analogia tiedemaailmaan, jossa paljon puhutaan ”monitieteisyydestä”. Monitieteisyyden tai –alaisuuden edistämisen nimissä järjestellään sitten erityisiä tilaisuuksia, joissa voivat eri tieteenalojen edustajat esittäytyä toisilleen ja tarkastella hieman jotain yhdessä valittua aihetta eri puolilta. Ja kas: kun kaikki kohteliaasti välttävät käyttämästä oman alansa erityisjargonia, tieteellisyys näistä tilanteista siinä sivussa katoaakin. Arkikielisesti keskenään jutustelevat ihmiset siinä vain kohtaavat, eivät tieteenalat.

    Miten sitten tieteenalat tai kulttuurit oikeasti kohtaisivat? Nähdäkseni niin, että yksittäinen yksilö menee itselleen vieraaseen ympäristöön ja yrittää hahmottaa siellä vallitsevia pelisääntöjä. Osallistuu sen minkä kykenee eikä pyydä erityiskohtelua enempää kuin on välttämätöntä. Sitten kun hän on alkanut vähän tottua tähän uuteen toimintaympäristöön, hän voi raportoida “alkuperäiselle “ yhteisöllleen havaitsemistaan eroista ja yhtäläisyyksistä näiden tieteenalojen/ kulttuurien välillä, jolloin yhteisön ymmärrys sekä tästä toisesta yhteisöstä että omasta itsestään lisääntyy. Vielä vähän syvemmälle päästyään hän kykenee ehkä raportoimaan nämä samat havainnot myös sille vieraammalle yhteisölle kyseisen yhteisön omalla kielellä, mikä varmasti on monitieteisen/monikulttuurisen ajattelun mahdollistumisen kannalta vielä hyödyllisempää.

    Tämä kuitenkin edellyttää, että ei joka tilanteessa riennetä ottamaan jokaisen osallistujan erityistä taustaa huomioon, vaan luotetaan ihmisten ymmärrys- ja oppimiskykyyn, kykyyn sietää kodittomuutta ja ulkopuolisuutta ja kykyyn hyppiä yhteisöstä toiseen.

    VastaaPoista