Niin kauan kuin muistan, on yksi spontaanin ihmetyksen aiheitani ollut se, etteivät ihmiset, joiden asuntojen ikkunat sattuvat sijaitsemaan kaupunkitilan kokonaisuuden kannalta visuaalisesti keskeisissä paikoissa, hyödynnä tätä asiaintilaa mitenkään. Vetävät vain poikkeuksellisen tiukasti verhot suppuun ja kaihtimet kiinni.
Minusta kadulle antava ikkuna tuntuisi luontevalta poliittisen propagandan tai kokeilevan taiteen näyttämöltä. Ikkunan haltijalla on vapaat kädet mihin tahansa (ilman galleriain portinvartijoita), ja hän saa lähes automaattisesti runsain määrin yleisöä. Suomessa on toki tapana rakentaa siten, ettei kaduilta useinkaan näy suoraan ihmisten olohuoneisiin; pieniä kaupunkikohtaisia eroja tosin on. Mutta esimerkiksi Hollannissa on aivan toisin, ja siellä pidempään oleillessani tämä nimenomainen asia kiihotti mielikuvitustani jatkuvasti (”jos minä asuisin tuossa…” ). Ja kyllä vähän ylempänäkin olevilla ikkunoilla jonkin verran näkyvyyttä on. Puhumattakaan tyhjistä katutason liikehuoneistoista, jotka vain odottavat seuraavaa vuokralaista. Eikö niiden omistajilla muka ikinä ole mitään sanottavaa? Tai ylipäätään halua harjoittaa anonyymisti vapaamuotoista itseilmaisua?
Tähän joku varmaan toteaa, että jos haluaa harjoittaa anonyymisti vapaamuotoista itseilmaisua, niin tehköön sitten vaikka haluamansalaisen poliittis-taiteellisen nettisivuston. Mutta kyse ei tietenkään ole yhtään vertailukelpoisista medioista. Netissä joutuu kilpailemaan ankarasti huomiosta, täällä kun on jokaiselle surffarille tarjolla juuri hänen makuunsa sopivia täsmävirikkeitä pilvin pimein. En usko olevani ainoa, jonka netissä roikkumista pääasiallisesti rajoittava tekijä ei suinkaan ole kiinnostavan materiaalin loppuminen, vaan se, että jossain vaiheessa niskat jumittuvat ja silmät kuivuvat. Tätä hetkeä edeltävä rajallinen aika kannattaa siis käyttää harkiten. Fyysisessä kaupunkitilassa on kaikki toisin. Kaduilla kulkevat ihmiset ovat tyypillisesti erilaisissa odotus-ja välitiloissa. Ihmiset odottavat bussia ja junaa ja aerobic-tuntinsa alkamista (ei se varmaan enää nykyisin ole mikään ”aerobic” mutta en nyt jaksa muistaa mikä sitten...). Melkein aina kun kaksi ihmistä on sopinut tapaavansa toisensa kaupungilla, toinen saapuu paikalle vähän aiemmin kuin toinen ja maleksii siinä sitten hajamielisenä korttelin ympäri. Akuuttia virikevajetta lievittämään kelpaa lähes mikä tahansa – juuri tähänhän katumainonta perustuu. Tätäkin merkintää jäisi kuulkaa moni innostusta puhkuen lähilukemaan, jos se paperille printattuna liimattaisiin jonkun bussikatoksen mainospaikalle. (Siis vaikka saman tekstin kiinnostusarvo ei täällä nettiympäristössä kummoinen olekaan).
No, eivätpä toisaalta omakotiasujatkaan juuri pystyttele pihoilleen räväkästi kantaaottavia installaatioita, vaikka miten tilaa olisi. Vaikea on ihmisiä ymmärtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti