Lojuskelen lähinurmikentälläni, jonka kartta näyttää nimeävän Roineenpuistoksi. Jotenkin tämä yllättävä kesäisyys vaati, että leiriydyn tänään tänne kirjoittamaan.
Eksoottisesti saavun luoksenne uudella nettitikkuyhteydellä. Viivytin kyllä nettitikkuhankintaa viimeiseen saakka, enkä ehkä olisi sitä ottanut vieläkään, jos olisin tiennyt yhteyden näin hitaaksi ja romahtelevaiseksi kuin miltä se nyt alustavan käytön perusteella vaikuttaa. Mutta eipä ole paljon vaihtoehtoja.
En minä tahdo päästä nettiin vaivattomasti aina ja kaikkialta. Haluaisin ainoastaan päästä sinne edes joskus, edes jostain kodin ulkopuolella, edes kohtuullisella vaivalla ja esimerkiksi kahvikupin hinnalla. Vaikka kattava ilmainen julkinen wlan olisi epäilemättä näissä asioissa ainoa oikea ratkaisu kaikkeen, niin henkilökohtaisiin tarpeisiini riittäisi vallan mainiosti myös pisteittäinen puolijulkinen wlan, kahvilat ja sensellaiset. Olinkin jostain syystä pitkään siinä harhassa, että pisteittäinen puolijulkinen wlan on olemassaoleva tosiasia. Tämä vanhentunut mielikuva romahti oikeastaan lopullisesti vasta kun tässä eräänä lähimenneisyyteni päivänä laukkasin ympäri Hämeenlinnaa akuutin wlan-tarpeen valtaamana. Ennen pelastavaan Kukkoon päätymistäni (ok, tässä nyt vähän mainosta Kukolle) kävin läpi koko joukon hämeenlinnalaisbaareja ja -kahviloita.”Onhan meillä joskus ollut, mutta nyt se on kyllä rikki” oli hämmästyttävän yleinen vastaus.
Jos olisin vähänkin vainoharhaisempi, päättelisin tästä, että joku kommunikaattorivalmistaja tai mokkulantoimittaja on käynyt maksamassa kahviloille ja baareille kelpo summat, jotta niidenkin wlan menisi ”rikki”. Mutta luultavasti ei ole tarvinnut, vaan kysyntä on hävinnyt ihan itsestään. Ihmisistähän on tunnetusti niin ihanaa, kun kaikki asiat ovat omia, vaikkeivät nyt sitten niin toimisikaan. Pääasia että saa harjoittaa vapaita valintoja kuluttajana eikä tarvitse koskea mihinkään saastaiseen yhteiskäytössä olevaan. Oma pikku kaista omille pikku biteille.
Ilahtuneena kyllä panin merkille, että vuokra-asuinsijani asioista päättävä taloyhtiö oli päättänyt panostaa yhteiskäyttöiseen pyykkitupaan hankkimalla sinne runsaasti uutta kalustoa. Melkein olisi voinut luulla, että koko palvelu ajetaan vaivihkaa alas, kuten on tapahtunut niin monessa muussakin taloyhtiössä. Näin etenkin kun pyykkituvan käyttöaste on varauslistan mukaan matalahko ja seinän takaa kantautuvista linkousäänistä päätellen talossa asuu myös niitä, joiden mielestä on tosi ihanaa elää ikioman pyykkikoneen kanssa, vaikka se sitten veisikin yli puolet suihkutilasta jne.
Ylistettyjä olkoot pyykkituvat. Otan oikeudekseni suhtautua suurella epäluulolla kaikkiin ihmisiin, joiden omallatunnolla on pyykkitupavastaista äänestyskäyttäytymistä taloyhtiökokouksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti