sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Makuarvostelmia 1: ruoka-aineet

Kesässä kulinaarisesti parasta ovat yrtit. Ehkä kiihkeimmin identifioidun korianterin kannattajaksi. Ja juuri korianteri tuntuukin tarvitsevan uskollisia puolustajia: monissa muutoin ihan asiallisen oloisissa oppaissa väitetään korianterin maistuvan "hieman luteelta". En ole maistanut luteita, mutta on totisesti vaikea uskoa, että olisivat yhtä maukkaita. Korianteri sopii minusta erinomaisesti kaikkeen, mielellään isoina määrinä.

Muita yrttisuosikkejani ovat minttu ja rakuuna. Vähän miedommat kasvit kuten persilja ja kirveli maistuvat hyvin sellaisenaan suoraan penkistä (tai parvekelaatikosta). Ja varhain keväällä korjattu lipstikka on paras keittoraaka-aine mitä on!

Rucola sitä vastoin on mielestäni yksiselitteisesti kamalaa. En kykene edes suutelemaan ihmistä, joka on suutelemista välittömästi edeltäneinä tunteina syönyt rucolaa. (Tämä on testattu myös sokkotestillä siten, että rucola on nautittu salaa.)

Lienen paatunut juustoihminen; todella monenlaiset juustot herättävät minussa lämpöisiä tunteita ja ostohaluja. Tämä ilmenee kuitenkin myös puhtaan määrällisenä juustonkulutuksena siten, että maailman tuhoutumisen lisäksi myös verisuoniseinämieni umpeenmuurautuminen on varmaan jo hyvässä vauhdissa.

Suklaa- tai leivosihminen en taida olla. Tämän päättelen siitä, että kaikki suklaat ja leivokset ovat minun suuhuni ihan ok eivätkä mitkään niistä ole mitenkään erityisen vaikuttavia. Enemmänkin olen infantiili irtokarkki-ihminen. Ehkä paras markkinoilla oleva makeistuote ovat Halvan Vanhat autot, ne mustat. Vanhojen autojen maussa lakritsi ja salmiakki ovat juuri oikeassa suhteessa toisiinsa ja rakenne riittävän sitkeä tarjotakseen haasteita hampaille. Pidän myös yksittäispakattujen autojen öljyisen pinnan niljakkaasta suutuntumasta. Autoaiheinen muotoilu puolestaan tuo kokemukseen mukavasti synnillistä transgression tuntua alleviivatessaan sitä tosiasiaa, että tuote on valmistettu 4-11-vuotiaan poikapuolisen pikkulapsen toiveita silmälläpitäen. Me muut olemme ikään kuin kielletyn hedelmän äärellä; tiedämmehän että aikuisten salmiakit ovat salmiakin muotoisia ja lakritsilla laimentamattomia.

(Voi ei, taas eksyin symbolisten nautintojen puolelle, vaikka piti puhumani ruumiillisista.)

No, munakoiso on oikein valmistettuna ehkäpä kaikkein paras kasvis. Tosin melko tasaväkisinä sen kanssa kilpailevat ainakin ruusukaali, paprika ja kantarelli. En kyllä tiedä, onko kantarelli kasvis. Marjoista paras on vadelma, pähkinöistä hassel- ja riiseistä jasmiini-.

Kaurapuuro on ihan hyvää, mutta mannapuuron ajatteleminenkin yököttää. Ketunleipiä aina syön vaikkei kai saisi. Ja kaikki mitä koskaan olen saanut Lemon Grassissa on ollut todella hyvää.

2 kommenttia:

  1. Voih: minua et sitten kovin usein voisi suudella. Rakastan nimittäin rucolaa. Sitä pitää repiä muutaman lehden verran juustoleivän päälle. Juuston on oltava rucolan alla mietoa.

    Tosin täytyy sanoa, etten tiedä montakaan kamalampaa hajua kuin pilaantuneen rucolan haju. Kaupasta saa harvoin niin tuoretta rucolaa, ettei alkaisi kuvottaa.

    Sinulla on jossakin parveke ja yrttiviljelmiä? Kadehdin avoimesti. Minä niin tahtoisin olla yrttejä kasvattava ihminen, semmoinen, jolla on pikku posliiniruukkuja keittiössä ja niistä sitten valitsee kunkin päivän soppaan oikeat. Ja hyräilee samalla, tietää antavansa läheisilleen makumuistoja.

    Suomalaisessa kirjakaupassa myytiin taannoin - ehkä myydään vieläkin, en tiedä - sellaista pientä yrttipurkkilajitelmaa. Muutaman kerran olen katsonut kaihoisasti kohti. Samalla olen tuskaisen selvästi ymmärtänyt, että Suomalaisen kirjakaupan yrttipurkkilajitelma on tarkoitettu juuri sellaisille ihmisille kuin minä, sellaisille, jotka eivät tiedä mitään puutarhanhoidosta ja tahtoisivat yrttejä kotiinsa imagomielessä. Ylpeästi olen sitten kävellyt ohi. Ellei minusta ole todelliseksi yrtti-ihmiseksi, en ota vastaan Suomalaisen kirjakaupan uusavuttomille suunnattuja armoyrttejäkään.

    Mannapuuro oli nuoruuteni suurin rakkaus. Nykyään se yököttää minuakin.

    VastaaPoista
  2. Muodostuiko minusta bloggaukseni perusteella kuva aitona kuva yrtti-ihmisenä? Voi ei,koen velvollisuudekseni rehellisyyden nimissä oikaista: en minä mitään niin kaunista ja käytännöllistä osaa.

    Nyt parina viime kesänä on elämääni tosin kuulunut erinäisten kasvien säännöllisiä hoitotoimia - mikä on ollut jotenkin varsin tyydyttävää - mutta tunnustan osallistuneeni puutarhaustoimiin melko lailla aputyttöroolissa. Kun tähän vielä lisätään se, että olen aina ollut kovin hanakka hankkiutumaan aputyttörooliin myös ruoanlaittoasioissa (=minä vain pilkon, pääkokki valitsee ja annostelee mausteet), on yrtti-ihmisyyteni kaikkiaan kovin haurasta.

    VastaaPoista