Lainsäädännästä

Viime aikoina on julkiseen keskusteluun päässyt hämmentävän paljon ihan pähkähulluja lakiesityksiä. Estoitta visioidaan lakeja ja säädöksiä, joiden noudattamista ei voi valvoa perustavia kansalaisoikeuksia loukkaamatta. Siis siinä mielessä vallitsevan tekijänoikeuslainsäädännön kaltaisia lakeja, että jos ne oikeasti menisivätkin läpi, niin 99,9% määräysten rikkojista jäisi tosiasiallisesti rankaisematta kun taas 0,1% heistä rangaistaisiin kyseisen rikkomuksen varjolla siitä, että sattuvat olemaan muuten vain ikäviä ihmisiä. Tai siitä että sattuvat olemaan juuri silloin paikalla, kun syntipukille on yhteisöllistä tilausta.

Olen hyväntahtoisesti pyrkinyt tulkitsemaan tilanteen niin, että tapa käydä poliittista keskustelua on vain muuttunut. Vaikka lakivisioiden esittäjänä olisikin yksittäisen huomionkipeän poliitikon sijaan jokin virallisesti asetettu työryhmä tai vastaava, niin ehkä ne pohjimmiltaan vain pelailevat julkisuudella. On vaikea päästä lööppeihin, jos sanoo että x on paha asia ja että jotenkin pitäisi varmaan x:ään puuttua. Kun sen sijaan ihmeemmin miettimättä kääntää huolensa muotoon ”x pitäisi lailla kieltää” tai ”taho y tulisi asettaa oikeudelliseen vastuuseen ilmiöstä x” , niin johan alkaa palstamillimeterejä irrota. Mutta olen suhtautunut suhteellisen luottavaisesti siihen, että tämä on vain sitä paljon puhuttua keskustelun herättelyä, ja että ne jotka tosissaan haluavat oikeusvaltiota romuttaa tekevät sen toisin. Siis jotenkin hienostuneesti ja ovelasti.

Ehkä äärimmäisin esimerkki epähienostuneella tavalla täysin mielipuolisesta lakiesityksestä oli se kun joskus (alkuvuodesta?) jokin ihan virallisesti asetettu työryhmä lausahti, että puolueet tulisi saattaa oikeudelliseen vastuuseen rivijäsentensä (!) julkisesti esittämistä rasistisista mielipiteistä. En ole varsinaisesti osannut pelätä, että kyseisenlainen laki saattaisi oikeasti astua voimaan joskus, mutta enpä enää ole varma siitäkään. Muistan nimittäin luokittelleeni ihan samaan sarjaan kuuluvaksi myös (samoihin aikoihin julkisuutta saaneen) vaatimuksen lääkärin juridisesta velvollisuudesta ilmoittaa poliisille, mikäli joku potilas ei kymmenen minuutin tuttavuuden perusteella vaikuta aseenkantokelpoiselta. Ajattelin, että tämmöinen ”ehdotus” oli kenties vain joidenkin tahojen harmiton tapa ilmaista tunteitaan ja profiloitua hyviksi ja humaaneiksi ihmisiksi: sanoa että mekin kannamme kyllä periaatteessa huolta kouluammuskelijoiden uhreista vaikkemme toki haluakaan ärsyttää aseharrastajia vaatimalla vakavissamme joitain ihan toteutettavissa olevia aseenkantorajoituksia.

No, eipä tainnut ollakaan.

Nyt olisi totisesti oikea hetki lääkäreiden asianosaisina panna jotkut rajat tälle hulluudelle. Voisivathan ne vaikkapa uhata massairtisanoutumisilla, ihan vahva painostusryhmä kun ovat.

En tiedä onko tätä nyt tarpeen tässä yhteydessä tuoda esiin, mutta sivulauseenomaisesti todettakoon, että oma kantani käsiaseisiin on puolustaa lämpimästi niiden täyskieltoa. Mutta tasapuolisesti kaikille ja enempiä medikalisoimatta. Jos ei tällaisesta kiellosta syystä tai toisesta kyetä tekemään poliittista päätöstä, niin sitten olkoon oikeus käsiaseisiin kaikilla.

Ehkä Suomen poliittinen kulttuuri tervehtyisi, jos jostain kehkeytyisi tänne sellainen pienpuolue, jonka yksiselitteisesti ylin poliittinen prioriteetti olisi puolustaa oikeusvaltiollisia perusperiaatteita – ja joka ei edes retorisella tasolla sotkisi tähän agendaan mukaan vaatimuksia yksilönvapauden maksimoinnista ja kaiken ”turhan” tai ”liiallisen” valtiollisen sääntelyn poistamisesta. Siis sellainen puolue, joka ei näkisi ensisijaisena kiistakysymyksenä sen kummemmin sitä, miten paljon säännellään (oikeiston käsitys oikeiston ja vasemmiston peruserosta) kuin myöskään sitä, mitä elämänalueita säännellään (vasemmiston käsitys oikeiston ja vasemmiston peruserosta), vaan keskittyisi ihan vain siihen miten säännellään. Toisin sanoan vaatimukseen, että jokaisen lain on oltava muotoiltu 1.)niin että jo itse lakitekstin valossa lain sovellusala on mahdollisimman yksiselitteinen ja ennustettavissa 2.)niin että lain noudattamista voidaan valvoa ja sen rikkojia rangaista muutoinkin kuin täysin satunnaisesti.

Eikö Piraattipuolue voisi alkaa kehittää itseään yleispuolueeksi juuri tällä idealla? (En kyllä yhtään tiedä mitä sielläpäin keskustellaan, mutta ainakin kovasti toivoisin, että puolueen tähän mennessä esittämien poliittisten vaatimusten taustalla olisi jotain tämäntyyppistä eetosta...)