Olen jotenkin typertyneen ilahtunut siitä, että uutta radikaalivasemmistolaiseksi identifioituvaa liikehdintää on viime aikoina alkanut syntyä. Aivan erityisen ilahtunut olen siitä, että uuteen radikaaliin vasemmistolaisuuteen liittyy myös ajattelua ja teoretisointia. On Megafoni ja on Revalvaatio. Vasemmistonuorissa on tätä nykyä kaikesta päätellen paljon fiksua porukkaa - niiden pj:kin vaikuttaa sangen tolkulliselta, vaikka bloggaa näemmä Iltalehdelle.
Ja on sellaisia blogeja kuten Vallankumouksen hedelmiä.
Testattu vinkki: jos joskus erehdyt lukemaan verkko-Hesarin keskustelupalstaa ja vaivut epämääräiseen masennukseen ja epäilyksiin demokratian toteutumisen toivottavuudesta, kannattaa muistaa tasapainottavana vastaliikkeenä klikata seuraavaksi Vallankumouksen hedelmiin. Tämä ele palauttaa menetetyn suhteellisuudentajun: verkko-Hesarin vakiointtäjien oikeistopopulismi näyttäytyy vain yhtenä diskurssina muiden joukossa, ei Kansan Äänenä.
Verkko-Hesarin vakiointtäjien poliittinen merkitys perustuu siihen, että vallitsevassa keskusteluilmapiirissä lähes kaikki heidän poliittiset vastustajansakin päätyvät suuntaamaan omat puheensa juuri heille. Juuri tähän ei Vallankumouksen hedelmien kirjoittaja Klementiini sorru, hän ei ylipäätään pyri puhuttelemaan ketään ihan jo peruslähtökohdistakin itsensä kanssa erimielistä. Niinpä blogia lukiessaan alkaa uskoa että Klementiinillä on paljonkin samanmielisiä tovereita, vaikkei senkaltaiseen porukkaan ikinä törmäisikään verkon ulkopuolisessa todellisuudessa. Ainakin minun ajatteluani (tai tunteitani?) saa tällä tavalla hyvin manipuloitua.
Viime vuosikymmenellä opiskellut ja nyt opiskeleva sukupolvi on kyllä paljon poliittisempi kuin meidän 70-luvulla syntyneiden ja 90-luvulla opiskelleiden sukupolvi oli koskaan. Sekin vähä radikaali ajattelu mitä meidän sukupolvessamme esiintyi, kanavoitui lähes jäännöksettä erilaisiin ympäristö- ja eläinoikeushommeleihin (ja laimeni sitten luontevasti ”eettiseksi kuluttamiseksi” sukupolven keski-ikäistyessä). Se, että juuri nuorimmilla sukupolvilla on eniten aidosti poliittista asennetta, ei sinänsä ole uutinen; niin on kai aina ollut. Mutta se minua suoraan sanoen yllättää, että tällä hetkellä alle kolmikymppisillä on myös ne kaikkein tarkkanäköisimmät valta-analyysit ja osuvimmat aikalaisdiagnoosit. No, se jos mikä herättää toiveikkuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti